Liito-orava (Pteromys volans) on Suomen ainoa lentokykyinen jyrsijä ja yksi maamme uhanalaisimmista metsälajeista. Laji on sopeutunut elämään vanhojen kuusivaltaisten sekametsien latvuskerroksessa, missä se liitää öisin puusta toiseen jopa kymmenien metrien matkoja.
Suomessa liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) ja se on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla vuodesta 1996 lähtien. Kanta taantuu edelleen elinympäristön kutistumisen vuoksi, vaikka laji onkin EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelema. Euroopan unionin alueella sitä tavataan vain Suomessa ja Virossa, missä tilanne on kriittisempi.
Tämä pieni yöeläin, jonka paino vaihtelee 95–170 gramman välillä, on tullut symboliksi vanhojen metsien suojelutaistelulle. Sen säilyminen edellyttää tehokkaita toimenpiteitä metsätalouden ja luonnonsuojelun välisen konfliktin ratkaisemiseksi.
Liito-orava Suomessa – levinneisyys ja suojelu
Keskeiset havainnot
- Pääasiallinen uhka on elinympäristön pirstoutuminen metsätalouden seurauksena.
- Laji on aktiivinen öisin, mikä tekee havainnoimisesta haastavaa.
- Suomen lainsäädäntö suojelee tiukasti sen elimääräisiä elinpiirejä.
- Levinneisyys ulottuu laajalle Euraasian taigavyöhykkeelle.
- Laji on paikkauskollinen ja riippuvainen tietynlaisista metsäkohteista.
- Metsänomistajat ja suojelijat kehittävät yhteistyössä kestäviä ratkaisuja.
| Ominaisuus | Tieto |
|---|---|
| Englanniksi | Siberian flying squirrel |
| Ruotsiksi | flygekorre |
| Pituus | 22–35 cm |
| Paino | 95–170 g |
| Häntä | Litteä, liitämisessä ohjaava |
| Levinneisyys EU:ssa | Suomi ja Viro |
| Uhanalaisuus Suomessa | Vaarantunut (VU) |
| Uhanalaisuus Virossa | Äärimmäisen uhanalainen (CR) |
| Rauhoitusvuosi | 1996 |
| EU-lajikoodi | 1910 |
Mikä uhkaa liito-oravaa?
Pääuhka liito-oravalle on elinympäristön väheneminen ja laadun heikkeneminen metsänhoidon toimien seurauksena. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisujen mukaan avohakkuut ja nuoren metsän hoitotyöt tuhoavat vanhojen puiden koloja, joita eläin tarvitsee pesintään ja suojapaikaksi. Myös ravintopuiden väheneminen heikentää kannan elinkykyä.
Metsärakenteen muutokset
Liito-orava tarvitsee yhtenäisen metsäverkoston siirtyäkseen pesäpaikkojen ja ruokailualueiden välillä. Oulun yliopiston tutkimukset osoittavat, että avoimet alueet ja mäntyvaltaiset metsät muodostavat liikkumisesteitä. Positiivisia tekijöitä ovat sen sijaan vanha kuusimetsä, lehtipuut ja pellot, kunhan metsärakenne pysyy yhteneväisenä.
Metsien intensiivinen käyttö ja liiallinen hakkuutiheys eristävat kantoja toisistaan. Suojelusta huolimatta kanta taantuu, mikä aiheuttaa jatkuvia konflikteja metsätalouden kanssa.
Liito-oravan bongaus – havainnointi käytännössä
Liito-oravan havaitseminen luonnossa on haastavaa sen yöaktiivisuuden ja varovaisuuden vuoksi. Parhaat bongausmahdollisuudet tarjoavat vanhat kuusisekametsät, joissa eläimet liitäävät hämärässä puusta toiseen. Luontoportin mukaan liito-orava voi liitää jopa 20–30 metrin matkoja alamäkeen.
Havainnoinnin ajankohdat ja paikat
Tarkkailu kannattaa ajoittaa aamu- tai iltahämärään, jolloin eläimet ovat aktiivisimmillaan. Kesäkuusta elokuuhun on usein parasta havainnointiaikaa, kun nuoret eläimet liikkuvat laajemmalla alueella. Kokeneet luontoharrastajat, kuten Myrsky Hannes, ovat dokumentoineet lajin elämää vanhoissa metsissä.
LIFE-hanke on lisännyt tietoisuutta lajista ja turvannut kohteita yli 100 paikassa Suomessa. Havainnot kannattaa ilmoittaa laji.fi-palveluun kanta-arvioiden tueksi.
Liito-oravan kiima ja lisääntyminen
Liito-oravan lisääntymisbiologiasta tiedetään verrattain vähän sen piilottelevan elintavan vuoksi. Pesimäkolot ja keinotekoiset pesäpöntöt ovat kuitenkin elintärkeitä kannalle. Naaras synnyttää tavallisesti 2–4 poikuetta kerrallaan.
Luontaiset kolot vanhoissa kuusissa ja koivuissa ovat paras suoja pedoilta ja säältä. Niiden puuttuessa liito-orava voi käyttää myös harakoilta vapautuneita pönttöjä tai hakkaamalla aikaansaamiaan koloja.
Tarkat tiedot liito-oravan kiimakaudesta ja parittelukäyttäytymisestä ovat puutteelliset. Jatkuva tutkimus on tarpeen populaation elinkyvyn varmistamiseksi.
Liito-oravan suojelun vaiheet
- : Liito-orava rauhoitettiin Suomessa luonnonsuojelulain nojalla (LSL 1096/1996). Lähde: Ympäristöministeriö
- : Laji sai EU:n luontodirektiivin tiukan suojelun (lajikoodi 1910). Lähde: MTK
- : Suomen punainen kirja luokitteli lajin vaarantuneeksi (VU). Lähde: Punainen kirja
- : Käynnistettiin laajamittainen Liito-orava-LIFE-hanke, johon osallistui 18 organisaatiota Suomesta ja Virosta. Hanke turvasi yli 100 kohdetta ja paransi elinympäristöjä. Lähde: MTK
- : Julkaistiin uudet suositukset lajin suojelun tehostamiseksi metsätalouden yhteydessä. Lähde: Metsäntutkimuslaitos
Varmaa tietoa ja epävarmuuksia
| Varmistettu tieto | Edelleen epäselvää |
|---|---|
|
|
Liito-orava laajemmassa kontekstissa
Liito-orava on Euraasian taigavyöhykkeen charismaattinen laji, jonka levinneisyys ulottuu kauas Venäjän ja Japanin suuntaan. Euroopan unionin alueella se on kuitenkin harvinainen erikoisuus, joka heijastaa taigametsien tilaa. Suomen kannan säilyminen on kansainvälisesti merkittävä vastuukysymys, sillä meillä sijaitsee lähes koko EU-populaatio.
Lajin suojelu kietoutuu kiinteästi Suomen metsätalouden tulevaisuuteen. Vain maanomistajien, metsäammattilaisten ja luonnonsuojelijoiden yhteistyöllä voidaan turvata riittävät elinympäristöverkostot. Oulun yliopiston tutkimukset osoittavat, että säästöpuustojen ja pienaukkohakkuiden avulla voidaan ylläpitää liito-oravalle sopivia metsäkuvioita ilman taloudellisia tappioita.
Luontovalokuvauksen ja ekoturismin näkökulmasta liito-orava tarjoaa merkittävän mahdollisuuden alueelliselle taloudelle. Tunnetut suojeluaktivistit, kuten Svante Thunberg, ovat korostaneet vanhojen metsien monimuotoisuuden merkitystä, johon liito-orava on keskeisesti kytköksissä.
Lähteet ja asiantuntijalausunnot
Liito-orava vaatii elinpiirissään yhteyksiä metsien välillä. Pirstoutuminen on todellinen uhka kannalle.
WWF Suomi
Liito-orava voi liitää jopa 30 metrin matkan alamäkeen puusta toiseen.
Luontoportti
Näkemykset perustuvat Helsingin yliopiston kanta-arvioihin sekä ammattikorkeakoulujen alueellisiin selvityksiin.
Yhteenveto
Liito-orava on Suomen uhanalainen yöeläin, jonka säilyminen riippuu vanhojen kuusivaltaisten metsien suojelusta ja metsätalouden käytäntöjen sopeuttamisesta. Tieteellisesti nimetty Pteromys volans on paikkauskollinen laji, joka tarvitsee toimiakseen yhtenäisiä metsäkäytäviä ja sopivia pesäpuita. Vaikka lajin tiukka suojelu EU:n luontodirektiivillä on parantanut sen asemaa, kanta taantuu edelleen elinympäristöjen kadon vuoksi. Tehokas suojelu edellyttää jatkuvaa tutkimusta, maanomistajien sitoutumista ja riittäviä resursseja elinympäristöjen ennallistamiseen.
Usein kysyttyä liito-oravasta
Mikä on liito-orava englanniksi?
Liito-orava on englanniksi Siberian flying squirrel tai lyhyemmin flying squirrel. Laji tunnetaan tieteellisellä nimellä Pteromys volans.
Miten liito-orava sanotaan ruotsiksi?
Ruotsiksi liito-orava on flygekorre tai täsmällisemmin sibirisk flygekorre.
Onko Japanissa oma liito-oravakantansa?
Pteromys volans -lajin levinneisyysalue ulottuu Aasian puolelle, mukaan lukien Japani, mutta tämänhetkisestä japanilaisen kannan tarkasta tilasta ei ole täsmällisiä tietoja saatavilla.
Mistä tiedän, että näin liito-oravan eikä tavallista oravaa?
Liito-orava on pienempi (95–170 g), liitää puista toisiin litteällä hännällään ja on aktiivinen öisin. Tavallinen orava on päiväaktiivinen, isompi ja juoksee oksia pitkin.
Mikä on liito-oravan kiima?
Kiimalla tarkoitetaan lisääntymiskautta. Tarkat tiedot liito-oravan kiimakaudesta ja parittelukäyttäytymisestä ovat tutkimuksen mukaan puutteelliset, mutta pesintä tapahtuu keväällä.
Voinko rakentaa liito-oravalle pesäpöntön?
Kyllä. Pesäpöntöt auttavat kompensoimaan luonnollisten kolojen puutetta. Niiden sijoittamisessa kannattaa kuitenkin kääntyä paikallisen ELY-keskuksen tai metsäammattilaisten puoleen oikean sijoituksen varmistamiseksi.
Älä missaa
Huawei B715s-23c – Tehokas ja Luotettava Kotiverkko
S Market Hyrylä – Luotettava Ostospaikka Tuusulassa
Terhi Saiman – Hinta, speksit ja testikokemukset
Svante Thunberg – Greta isän elämäkerta ja tausta
Vertti ja Viljami Harjuniemi – Tarina ja Vaikutus
Anni Emma Aliisa Pirinen – Viiden Vuoden Ehdollinen Tuomio
